Ehdokas

Olen 39-vuotias perussuomalainen kaupunginvaltuutettu Helsingin kaupunginvaltuustossa. Koulutukseltani olen oikeustieteen kandidaatti (HY, 2008) ja kauppatieteiden maisteri (HKKK, 2006). Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja asuin Helsingissä elämäni kuusi ensimmäistä vuotta. Peruskoulun ja lukion kävin Imatralla. Muutin takaisin Helsinkiin opiskelemaan ja olen asunut Vuosaaressa vuodesta 2003. Työskentelen tällä hetkellä perussuomalaisten eduskuntaryhmässä sosiaali- ja terveyspoliittisena asiantuntijana.

Kuinka minusta tuli perussuomalainen

Lähdin mukaan politiikkaan vuonna 2012, tehtyäni useamman vuoden valmistumisen jälkeen töitä konsulttina ja projektipäällikkönä ja vietettyäni edellisvuoden alkupuoliskon työkomennuksella Hollannissa. Kierreltyäni ympäri Eurooppaa näin käytännössä, millaisia ongelmia liiallinen ja hallitsematon maahanmuutto voi aiheuttaa. Päädyin siihen tulokseen, että asialle on tehtävä jotain niin kauan, kun ei ole vielä liian myöhäistä.

Olin jo aikaisemmin tutustunut Jussi Halla-ahon Scripta-blogiin ja perehdyttyäni tarkemmin eri puolueiden ohjelmiin minulle oli täysin selvää, että ainoastaan perussuomalaisten ohjelmissa oli maahanmuuton osalta järkeä. Vaikka monet Timo Soinin linjauksista (erityisesti hänen suhtautumisensa aborttiin, eutanasiaan ja homoihin) olivat sellaisia, etten allekirjoittanut niitä, havaitsin monien muiden perussuomalaisten olevan samoilla linjoilla kanssani. Tulin siihen tulokseen, että jos Halla-aho mahtuu samaan puolueeseen Soinin kanssa, minäkin mahdun, Soinista huolimatta. Kysyin, miten voisin parhaiten auttaa puoluetta syksyn 2012 kunnallisvaaleissa. Lopputulos oli se, että päädyin itse ehdokkaaksi.

Ensimmäinen valtuustokausi

Tavoitteeni ensimmäisissä kunnallisvaaleissani oli tehdä parhaani puolueen vaalituloksen hyväksi ja saada sellainen lautakuntapaikka, jossa voisin hyödyntää omaa osaamistani kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi. Ensisijaisesti olin kiinnostunut kaavoitus- ja liikenneasioista, toissijaisesti kaupungin taloudenpidosta. Pärjäsin vaaleissa paremmin kuin odotin ja olin 499 äänellä listan kymmenes. Sain heti kauden alussa varsinaisen jäsenen paikan tarkastuslautakunnassa ja sen lisäksi pääsin perussuomalaisten valtuustoryhmän, johon kauden alussa kuului kahdeksan varsinaista valtuutettua, toiseksi varavaltuutetuksi.

Olin etukäteen kuvitellut, että toisena varavaltuutettuna istuisin valtuustosalissa muutaman kerran vuodessa. Kuvitelma osoittautui varsin pian vääräksi ja huomasin istuvani valtuuston kokouksissa lähes joka kerta. Päädyin ensimmäisen vuoden jälkeen valtuustoryhmän sihteeriksi ja myöhemmin varapuheenjohtajaksi. Vuoden 2014 europarlamenttivaalien jälkeen jouduin ottamaan varsin suuren vastuun valtuustoryhmän toiminnasta Halla-ahon siirryttyä eduskunnasta europarlamentaarikoksi. Osallistuin loppukauden ajan lähes jokaiseen kaupunginvaltuuston kokoukseen.

Vuonna 2014 pääsin myös minua silloisista lautakunnista eniten kiinnostaneeseen kaupunkisuunnittelulautakuntaan varajäseneksi, kun ryhmämme aikaisempi varajäsen erosi tehtävästään. Huomasin pian istuvani myös lähes joka viikko kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksissa, kun varsinainen jäsen oli harvoin paikalla. Tehtävä oli työläs, mutta erittäin mielenkiintoinen, kun lautakunnan vastuulle kuului yleiskaavan valmistelu.

Vuoden 2015 eduskuntavaalit

Olin ehdokkaana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ja sain 2192 ääntä. Tulos riitti listan kuudenteen sijaan, kun Helsingin vaalipiiristä valittiin kolme edustajaa. Vaalien jälkeen kuulin, että osaamiselleni olisi käyttöä eduskuntaryhmän kansliassa, joten päädyin töihin ryhmäkansliaan talouspoliittisen asiantuntijan nimikkeellä.

Työ eduskuntaryhmässä luottamustehtävien Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunkisuunnittelussa ohella on ollut aitiopaikka Suomen ja pääkaupunkiseudun politiikkaan. Kuluneen eduskuntakauden alkupuoliskolla sain kokea käytännössä, millaista työskentely hallituspuolueessa on, erityisesti soten sekä arvopaperimarkkinalain ja alkoholilain uudistusten osalta.

Vuoden 2017 kuntavaalit

Varsin myrskyisän valtuustokauden viimeisen vuoden jälkeen olin toistamiseen ehdolla kuntavaaleissa keväällä 2017. Vaalit olivat sekä asetelmaltaan että lopputulokseltaan omituiset: kokoomus ja vihreät onnistuivat harhauttamaan suurta osaa äänestäjistä ja markkinoimaan ne äänestäjille henkilövaaleina, joissa keskeistä on Helsingin pormestarin valinta.

Tällä onnistuneella harhautuksella oli suuri merkitys vaalien lopputulokseen – kokoomuksen Vapaavuori sai yksin lähes 30 000 ääntä, kun jopa monet aikaisemmin muita puolueita äänestäneistä äänestivät häntä vihervasemmistolaisen pormestarin pelossa. Nousin perussuomalaisten listalla kaksi sijaa, kahdeksanneksi, mutta edellisvaaleista poiketen se ei riittänyt varsinaiseen valtuustopaikkaan, kun lista hävisi keskeiseltä osin pormestarivaaliasetelmasta johtuen kaksi paikkaa.

Kuluvalla valtuustokaudella toimin perussuomalaisten valtuustoryhmän varapuheenjohtajana ja toisena varavaltuutettuna sekä kaupunkiympäristölautakunnan varsinaisena jäsenenä. Pian kuntavaalien jälkeen oli vuorossa perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokous ja sitä seuranneet tapahtumat, joissa puolueen ministerit päätyivät pettämään aatteensa ja äänestäjänsä.

Puoluekokouksen 2017 jälkeinen aika

Omaneduntavoittelijoiden ulkoistettua itsensä puolueesta jäljelle jäi pienempi, mutta merkittävästi aikaisempaa laadukkaampi eduskuntaryhmä. Olin paikalla eduskuntaryhmän kokouksessa, jossa loikkarit marssivat jonossa sisään jättämään eropaperinsa ja pitivät sen jälkeen tiedotustilaisuuden eduskunnan kirjaston aulassa. Minulla ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, kummassa porukassa halusin jatkaa.

Perussuomalaiset on nykyään paljon parempi puolue kuin se, johon aikanaan liityin. Eräät loikkareista yrittävät edelleen esittää perussuomalaiset yhden asian liikkeenä. Keskeinen muutos kuitenkin on se, että enää se yksi asia ei ole Timo Soinin henkilökohtainen etu, vaan nyt se on Suomen ja tavallisten suomalaisten etu. Hallituksessa hinnalla millä hyvänsä pysymisen tilalle on tullut järkevä ja rationaalinen poliittinen päätöksenteko, jossa pääosassa ovat asiat, eivät yksittäisten henkilöiden mielipiteet. Lyhytnäköisten, vaalikauden mittaisten tavoitteiden sijasta katseet ovat nyt eteenpäin.

Vaalikauden lopulla valtuustoryhmästämme sinisiin loikanneista valtuutetuista ensin Jussi Niinistö lähti Kannuksen kaupunginjohtajaksi ja erosi valtuuston jäsenyydestä. Tällöin ryhmästämme Matias Turkkila nousi ensimmäisestä varavaltuutetusta varsinaiseksi valtuutetuksi ja itse nousin hänen tilalleen ensimmäiseksi varavaltuutetuksi. Hieman myöhemmin Sampo Terho muutti Kirkkonummelle ja tässä yhdessä minusta tuli kaupunginvaltuutettu. Samalla sininen tulevaisuus muuttui Helsingin valtuuston osalta siniseksi menneisyydeksi.

* * *

Miksi sinun kannattaa äänestää näissä kuntavaaleissa perussuomalaisia?

Mieti pääministeri Marinin punavihreän hallituksen toimintaa. Olipa kyse koronakriisin hoidosta, EU:n elpymispaketista, sote-uudistuksesta tai muusta, toimiiko hallitus Suomen ja suomalaisten kokonaisedun mukaisesti tai edes perustuslain asettamissa rajoissa, vai onko kyse jostain aivan muusta?

Oma näkemykseni vallitsevasta tilanteesta on se, että yksikään puolue hallituksessa ei ole kiinnostunut Suomen kansallisesta edusta. Demarit pyrkivät normaaliin tapaansa sosialisoimaan kaiken, jota ei voi kieltää tai verottaa kuoliaaksi, tässä tapauksessa koko sote-sektorin. Keskusta pyrkii saamaan maakunta/hyvinvointialuemallinsa läpi hinnalla millä hyvänsä, ilmeisesti suojatyöpaikkojen puolue-eliitille toivossa, ja luultavasti saatuaan tahtonsa läpi tässä asiassa on valmis kaatamaan hallituksen. Vihreät pyrkii alasajamaan Suomesta teollisuuden ja kumipyöräliikenteen kustannuksista välittämättä vimmaisessa ilmastokiihkossaan, maksimoimaan humanitäärisen maahanmuuton näyttääkseen Hyviltä Ihmisiltä™ sekä rajoittamaan sananvapautta ja kieltämään huumorin poliittisen korrektiuden nimissä. Vasemmistoliitto yhdistää demarien ja vihreiden huonot puolet sekä lisää tähän anarkismin ja autojen potkimisen, RKP taas suostuu mihin tahansa säilyttääkseen pakkoruotsin kouluissa.

Kaikille hallituspuolueille on yhteistä vähättelevä suhtautuminen niin kansalaisiin kuin valiokunnissa kuultaviin asiantuntijoihin, “tarkoitus pyhittää keinot” -ajattelu sekä yksinkertaistenkin asioiden tekeminen mahdollisimman typerällä tavalla. Kaikkia hallituspuolueita yhdistää myös se, että ne eivät missään kuviteltavissa olevassa tilanteessa ole valmiita puolustamaan Suomen kansallista etua EU-tasolla, vaan ne suostuvat aivan kuinka huonoon diiliin Suomen kannalta tahansa, jos se edistää hyväpalkkaisen EU-eläkeviran saamista. Tämän vuoksi Suomi joutuu EU-elvytyspaketissa elvyttämään kilpailijoitaan miljardeilla euroilla, vaikka tarvitsisi itse elvytystä. Missä tahansa asiassa EU:n toiminnan kyseenalaistamisen katsotaan johtavan välittömään EU-eroon ja tästä syystä ihan mikä tahansa pitää sulattaa hiljaa ja kiltisti.

Mitä pidempään nykyinen hallituspohja jatkaa, sitä enemmän tuhoa se ehtii aiheuttaa Suomen tulevaisuudelle. Rökäletappio kuntavaaleissa pakottaisi hallituspuolueet arvioimaan toimintaansa ainakin jossain määrin, ja erityisesti rökäletappio keskustalle saattaisi johtaa hallituksen kaatumiseen. Hallituksen ja erityisesti sote-uudistuksen, jossa uhrataan suomalaisten terveys ja hyvinvointi keskustan pitämiseksi mukana hallituksessa, kaatuminen olisi ehdottomasti Suomen kansallisen edun mukaista.

Helsingin tasolla kyse on siitä, millaisen tulevaisuuden haluamme kaupungillemme. Haluammeko hallitsematonta kasvua laadusta välittämättä, vai haluammeko turvallisen ja viihtyisän kaupungin, jossa pystyy myös liikkumaan ja jossa kannattaa tehdä töitä ja yrittää? Helsingin tasolla lähes kaikki muut puolueet haluavat väestönkasvua hinnalla millä hyvänsä, kustannuksista ja luontoarvoista välittämättä, koska väestönkasvu hyödyttää heitä joko vaalirahoittajien edun ja sitä kautta paremman vaalirahoituksen tai potentiaalisten uusien äänestäjien muodossa.

Perussuomalaiset näkee asian toisin ja katsoo, että kaupungin väkiluvun kasvu ei ole itseisarvo etenkään silloin, jos kasvu on hallitsematonta, laadutonta ja johtaa segregaatioon, nettoveronmaksajien joukkopakoon kaupungista sekä nykyisille kaupunkilaisille tärkeiden viher- ja virkistysalueiden uhraamiseen asuntorakentamiselle. Perussuomalaiset eivät halua kaupunkiin ruuhkamaksuja ja ovat suurin kokonaisuudessaan Malmin lentokentän säilyttämistä kannattava valtuustoryhmä.

Miksi sinun kannattaa äänestää minua kaupunginvaltuustoon?

Kuvittele itsesi syytetyn penkille oikeudessa. Sinua syytetään siitä, että olet etuoikeutettu, perusteena syntymämaasi, ihonvärisi, sukupuolesi tai muu vastaava tekijä, jota et ole itse valinnut. Jos sinut todetaan syylliseksi, rangaistuksena joudut luovuttamaan merkittävän osan kovalla työllä ansaitsemaa hyvinvointiasi sellaisille ihmisille, joita syyttäjä pitää vähemmän etuoikeutettuina.

Kenet haluaisit puolustamaan itseäsi? Hänet, joka vähät välittää siitä, miksi olet kyseisessä tilanteessa, ja jota kiinnostaa lähinnä se, kuinka pystyisi henkilökohtaisesti hyötymään mahdollisimman paljon puolustamisestasi? Vaiko henkilön, joka katsoo, että yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä, jos suomalaisten kovalla työllään hankkimaa hyvinvointia ryhdytään jakamaan sellaisille, jotka eivät ole laittaneet tikkua ristiin hyvinvoinnin luomiseksi, ja jotka eivät halua muuta kuin nauttia toisten tekemän työn hedelmistä?

Minun mielestäni suomalaisten sukupolvien aikana luoma hyvinvointi kuuluu suomalaisille, eikä kenelle tahansa, joka kehtaa ilmestyä paikalle väittämään, että suomalaiset ovat etuoikeutettuja, ja vaatimaan osuutta suomalaisten hyvinvoinnista. Minun mielestäni suomalaisten ei kuulu tarjota ulkopuolisille kaikkea mahdollista ilmaiseksi, eikä muuttaa omia tapojaan tai kulttuuriaan siksi, että joku ulkopuolinen katsoo niiden loukkaavan häntä. Suomen tulee jatkossakin olla paras ja turvallisin maa suomalaisille. Helsinki ei kuulu kaikille ulkomaalaisille, jotka vain tänne sattuvat jotenkin tänne saapumaan, eikä ole koko maailman sosiaalitoimisto, jonka tulisi tarjota ilmaista hätämajoitusta ympäri vuoden aivan kaikille.

Jos minut valitaan jatkokaudelle kaupunginvaltuustoon, tulen tekemään kaikkeni, jotta tavallisten, rehellisten suomalaisten hyväntahtoisuuden hyväksikäyttö loppuu ja kaupunginvaltuusto asettaa päätöksenteossaan etusijalle ne, jotka työskentelevät tai opiskelevat Helsingissä ja jotka maksavat tai ovat maksaneet veronsa kaupunkiin.

Kaupunginvaltuusto käyttää aivan liikaa aikaa ja energiaa erilaisten marginaaliryhmien kokemien ongelmien pohtimiseen ja edunvalvontaan. Helsinkiin kerjäämään tulleiden EU-kansalaisten ja laittomasti maassa oleskelevien ulkomaalaisten tarpeet menevät vuodesta toiseen suomalaisten asunnottomien ja muiden vähäosaisten hädän edelle. Samaan aikaan, kun valtuusto keskustelee, pitäisikö vessojen olla sukupuolineutraaleja ja järjestää ulkomaalaisille kerjäläisille ympärivuotista “hätämajoitusta”, osa kodittomia suomalaisia joutuu nukkumaan näissä vessoissa. Tämän kaltainen vieraskoreus omat vähäosaiset kansalaiset unohtaen on mielestäni häpeällistä.