Ehdokas

Olen 37-vuotias toisen kauden perussuomalainen varavaltuutettu Helsingin kaupunginvaltuustossa. Koulutukseltani olen oikeustieteen kandidaatti (HY, 2008) ja kauppatieteiden maisteri (HKKK, 2006). Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja asuin Helsingissä elämäni kuusi ensimmäistä vuotta. Peruskoulun ja lukion kävin Imatralla. Muutin takaisin Helsinkiin opiskelemaan ja olen asunut Vuosaaressa vuodesta 2003. Työskentelen tällä hetkellä perussuomalaisten eduskuntaryhmässä talouspoliittisena asiantuntijana.

Kuinka minusta tuli perussuomalainen

Lähdin mukaan politiikkaan vuonna 2012, tehtyäni useamman vuoden valmistumisen jälkeen töitä konsulttina ja projektipäällikkönä ja vietettyäni edellisvuoden alkupuoliskon työkomennuksella Hollannissa. Kierreltyäni ympäri Eurooppaa näin käytännössä, millaisia ongelmia liiallinen ja hallitsematon maahanmuutto voi aiheuttaa. Päädyin siihen tulokseen, että asialle on tehtävä jotain niin kauan, kun ei ole vielä liian myöhäistä.

Olin jo aikaisemmin tutustunut Jussi Halla-ahon Scripta-blogiin ja perehdyttyäni tarkemmin eri puolueiden ohjelmiin minulle oli täysin selvää, että ainoastaan perussuomalaisten ohjelmissa oli maahanmuuton osalta järkeä. Vaikka monet Timo Soinin linjauksista (erityisesti hänen suhtautumisensa aborttiin, eutanasiaan ja homoihin) olivat sellaisia, etten allekirjoittanut niitä, havaitsin monien muiden perussuomalaisten olevan samoilla linjoilla kanssani. Tulin siihen tulokseen, että jos Halla-aho mahtuu samaan puolueeseen Soinin kanssa, minäkin mahdun, Soinista huolimatta. Kysyin, miten voisin parhaiten auttaa puoluetta syksyn 2012 kunnallisvaaleissa. Lopputulos oli se, että päädyin itse ehdokkaaksi.

Ensimmäinen valtuustokausi

Tavoitteeni ensimmäisissä kunnallisvaaleissani oli tehdä parhaani puolueen vaalituloksen hyväksi ja saada sellainen lautakuntapaikka, jossa voisin hyödyntää omaa osaamistani kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi. Ensisijaisesti olin kiinnostunut kaavoitus- ja liikenneasioista, toissijaisesti kaupungin taloudenpidosta. Pärjäsin vaaleissa paremmin kuin odotin ja olin 499 äänellä listan kymmenes. Sain heti kauden alussa varsinaisen jäsenen paikan tarkastuslautakunnassa ja sen lisäksi pääsin perussuomalaisten valtuustoryhmän, johon kauden alussa kuului kahdeksan varsinaista valtuutettua, toiseksi varavaltuutetuksi.

Olin etukäteen kuvitellut, että toisena varavaltuutettuna istuisin valtuustosalissa muutaman kerran vuodessa. Kuvitelma osoittautui varsin pian vääräksi ja huomasin istuvani valtuuston kokouksissa lähes joka kerta. Päädyin ensimmäisen vuoden jälkeen valtuustoryhmän sihteeriksi ja myöhemmin varapuheenjohtajaksi. Vuoden 2014 europarlamenttivaalien jälkeen jouduin ottamaan varsin suuren vastuun valtuustoryhmän toiminnasta Halla-ahon siirryttyä eduskunnasta europarlamentaarikoksi. Osallistuin loppukauden ajan lähes jokaiseen kaupunginvaltuuston kokoukseen.

Vuonna 2014 pääsin myös minua silloisista lautakunnista eniten kiinnostaneeseen kaupunkisuunnittelulautakuntaan varajäseneksi, kun ryhmämme aikaisempi varajäsen erosi tehtävästään. Huomasin pian istuvani myös lähes joka viikko kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksissa, kun varsinainen jäsen oli harvoin paikalla. Tehtävä oli työläs, mutta erittäin mielenkiintoinen, kun lautakunnan vastuulle kuului yleiskaavan valmistelu.

Vuoden 2015 eduskuntavaalit

Olin ehdokkaana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ja sain 2192 ääntä. Tulos riitti listan kuudenteen sijaan, kun Helsingin vaalipiiristä valittiin kolme edustajaa. Vaalien jälkeen kuulin, että osaamiselleni olisi käyttöä eduskuntaryhmän kansliassa, joten päädyin töihin ryhmäkansliaan talouspoliittisen asiantuntijan nimikkeellä.

Työ eduskuntaryhmässä luottamustehtävien Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunkisuunnittelussa ohella on ollut aitiopaikka Suomen ja pääkaupunkiseudun politiikkaan. Kuluneen eduskuntakauden alkupuoliskolla sain kokea käytännössä, millaista työskentely hallituspuolueessa on, erityisesti soten sekä arvopaperimarkkinalain ja alkoholilain uudistusten osalta.

Vuoden 2017 kuntavaalit

Varsin myrskyisän valtuustokauden viimeisen vuoden jälkeen olin toistamiseen ehdolla kuntavaaleissa keväällä 2017. Vaalit olivat sekä asetelmaltaan että lopputulokseltaan omituiset: kokoomus ja vihreät onnistuivat harhauttamaan suurta osaa äänestäjistä ja markkinoimaan ne äänestäjille henkilövaaleina, joissa keskeistä on Helsingin pormestarin valinta.

Tällä onnistuneella harhautuksella oli suuri merkitys vaalien lopputulokseen – kokoomuksen Vapaavuori sai yksin lähes 30 000 ääntä, kun jopa monet aikaisemmin muita puolueita äänestäneistä äänestivät häntä vihervasemmistolaisen pormestarin pelossa. Nousin perussuomalaisten listalla kaksi sijaa, kahdeksanneksi, mutta edellisvaaleista poiketen se ei riittänyt varsinaiseen valtuustopaikkaan, kun lista hävisi keskeiseltä osin pormestarivaaliasetelmasta johtuen kaksi paikkaa.

Kuluvalla valtuustokaudella toimin perussuomalaisten valtuustoryhmän varapuheenjohtajana ja toisena varavaltuutettuna sekä kaupunkiympäristölautakunnan varsinaisena jäsenenä. Pian kuntavaalien jälkeen oli vuorossa perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokous ja sitä seuranneet tapahtumat, joissa puolueen ministerit päätyivät pettämään aatteensa ja äänestäjänsä.

Puoluekokouksen 2017 jälkeinen aika

Omaneduntavoittelijoiden ulkoistettua itsensä puolueesta jäljelle jäi pienempi, mutta merkittävästi aikaisempaa laadukkaampi eduskuntaryhmä. Olin paikalla eduskuntaryhmän kokouksessa, jossa loikkarit marssivat jonossa sisään jättämään eropaperinsa ja pitivät sen jälkeen tiedotustilaisuuden eduskunnan kirjaston aulassa. Minulla ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, kummassa porukassa halusin jatkaa.

Perussuomalaiset on nykyään paljon parempi puolue kuin se, johon liki seitsemän vuotta sitten liityin. Eräät loikkareista yrittävät esittää perussuomalaiset yhden asian liikkeenä. Keskeinen muutos kuitenkin on se, että enää se yksi asia ei ole Timo Soinin henkilökohtainen etu, vaan nyt se on Suomen ja tavallisten suomalaisten etu. Hallituksessa hinnalla millä hyvänsä pysymisen tilalle on tullut järkevä ja rationaalinen poliittinen päätöksenteko, jossa pääosassa ovat asiat, eivät yksittäisten henkilöiden mielipiteet. Lyhytnäköisten, vaalikauden mittaisten tavoitteiden sijasta katseet ovat nyt eteenpäin.

Miksi sinun kannattaa äänestää minua eduskuntaan?

Kuvittele itsesi syytetyn penkille oikeudessa. Sinua syytetään siitä, että olet etuoikeutettu, perusteena syntymämaasi, ihonvärisi, sukupuolesi tai muu vastaava tekijä, jota et ole itse valinnut. Jos sinut todetaan syylliseksi, rangaistuksena joudut luovuttamaan merkittävän osan kovalla työllä ansaitsemaa hyvinvointiasi sellaisille ihmisille, joita syyttäjä pitää vähemmän etuoikeutettuina.

Kenet haluaisit puolustamaan itseäsi? Hänet, joka vähät välittää siitä, miksi olet kyseisessä tilanteessa, ja jota kiinnostaa lähinnä se, kuinka pystyisi henkilökohtaisesti hyötymään mahdollisimman paljon puolustamisestasi? Vaiko henkilön, joka katsoo, että yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä, jos suomalaisten kovalla työllään hankkimaa hyvinvointia ryhdytään jakamaan sellaisille, jotka eivät ole laittaneet tikkua ristiin hyvinvoinnin luomiseksi, ja jotka eivät halua muuta kuin nauttia toisten tekemän työn hedelmistä?

Minun mielestäni suomalaisten sukupolvien aikana luoma hyvinvointi kuuluu suomalaisille, eikä kenelle tahansa, joka kehtaa ilmestyä paikalle väittämään, että suomalaiset ovat etuoikeutettuja, ja vaatimaan osuutta suomalaisten hyvinvoinnista. Minun mielestäni suomalaisten ei kuulu tarjota ulkopuolisille kaikkea mahdollista ilmaiseksi, eikä muuttaa omia tapojaan tai kulttuuriaan siksi, että joku ulkopuolinen katsoo niiden loukkaavan häntä. Suomen tulee jatkossakin olla paras ja turvallisin maa suomalaisille.

Jos minut valitaan eduskuntaan, tulen tekemään kaikkeni, jotta tavallisten, rehellisten suomalaisten hyväntahtoisuuden hyväksikäyttö loppuu.

Tulen vaatimaan, että eduskunta asettaa jatkossa Suomen ja suomalaisten edun etusijalle niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin päätöksenteossa. Suomen tulee vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä, sekä kaikkia sellaisia päätöksiä, joista on maallemme haittaa. Yksimielisyysvaatimuksesta EU:n päätöksenteossa ei tule luopua, eikä Suomen tule olla EU:n mallioppilas, jotta muutama suomalainen poliitikko saa henkilökohtaista hyötyä palkkiovirkojen muodossa. Suomen tulee olla kriittinen ääni, joka kyseenalaistaa kehityksen, jossa Euroopan kansallisvaltiot pyritään vaivihkaa hävittämään. Jos Suomen eduskunta ei puolusta suomalaisten etua, voimme olla varmoja, että kukaan muu ei sitä tee.